Ihmisen pojat ja tyttäret

Jennifer Egan: Look at Me

(Ensimmäinen painos julkaistiin Yhdysvalloissa vuonna 2001)

Egan taitaa olla nero. En välitä siitä, että hän on kirjailijanimenä turhankin kuuma. 

Eganin tapa tehdä älykkäitä, etten sanoisi satiirisia havaintoja ja puristaa niistä nokkelia lauseita on erinomaisesti toimiva yhdistelmä. Havainnot välittävät myös tunnistettavaa ajankuvaa ja kriittistä pohdintaa läntisen maailman perikad… tai siis tulevaisuudesta. Kontekstina on amerikkalainen elämänmeno, paikkoina viileä New York ja sen vastinparina Rockford, pikkukaupunki Illinoisin osavaltiossa. 

Kirjan keskeisiä hahmoja ovat auto-onnettomuudesta selvinnyt valokuvamalli Charlotte, alkoholisminsa kanssa painiva yksityisetsivä Anthony, menneisyyttään pakeneva matematiikan opettaja Michael, teini-iän tuskia poteva Charlotte ja hänen erakkomainen enonsa Moose. Kyllä, kirjassa on kaksi Charlottea. 

Henkilöhahmojen välillä risteilee taitavasti rakennettuja kytköksiä. Osa hahmoista puhuu omalla äänellään, osaa kuvailee kaikkitietävä kertoja. 

Look at Me tuntui vangitsevalta tutkielmalta siitä, minkä varaan identiteetit rakentuvat. Kirja kaivelee ennen kaikkea sitä, mitä on jäljellä, kun vanhat tunnistettavat piirteet tai edellytykset katoavat. 

Mitä jää jäljelle, jos valokuvamalli menettää auto-onnettomuudessa kasvojensa tunnistettavuuden? 

Mitkä asiat pyrkivät itsepintaisesti ilmoille, jos pakenee kotimaastaan ja yrittää rakentaa vieraalla maalla uuden henkilöyden?

Jos tekee kerran elämässään yhden ison virheen, sammuuko ihmisen ytimestä jotakin oleellista? 

Miten paljon ulkoinen ja sisäinen maailma ovat riippuvaisia toisistaan siinä monimutkaisessa sosiaalisessa kudelmassa, jota kutsutaan yhteiskunnaksi?

Osaan näköjään kuvailla lukukokemusta enemmän kysymyksillä, joita päähäni jäi risteilemään. Päässäni riehui oikeastaan pieni myrsky aina, kun keskityin kirjaan pidemmäksi aikaa. 

Kirja on alun perin ilmestynyt ennen sosiaalisen median kultakautta. Siksi tuntuu hurjalta, miten tarkkanäköisesti Egan näkee maailman vyöryvän yhä enemmän sellaiseen suuntaan, jossa tavalliset ihmiset näkevät arkiset tapahtumansa jatkuvana käsikirjoituksena. Kaikilla on tarinoita myytäväksi. 

Kirjassa oli paljon ajatuksia ja lauseita, joiden toistaminen tai siteeraaminen blogissa ei tee niille oikeutta. Sanon kuitenkin, että yksi hienoimmista kuvauksista koski ihmisten välisen viehätyksen syttymistä.

Egan kuvaili täydellisesti sitä tilannetta, jossa päällisin puolin kaikki hoidetaan arkisten sääntöjen mukaan, mutta pää ja vatsa välittävät salaista tietoa siitä, että yhteys on syntynyt. Tätä tietoa kantaa hienosti teini-ikäinen Charlotte, joka odottaa kärsivällisesti jotain suurta tapahtuvaksi.