Tanskankielinen alkuteos Den afrikanske farm ilmestyi vuonna 1937. Suomalaisen laitoksen 1. painos ilmestyi 1938.
Palasin Keniaan, vaikka hyllyssä odottaa kasoittain muiden maiden tarinoita. Ostin heinäkuussa Karen Blixenin kuuluisat Afrikan muistelmat Tervajoen sivukirjaston poistomyynnistä yhdellä eurolla. Blixenin elämä saattaa tosin olla vielä tunnetumpi muistelmiin perustuvasta elokuvasta Minun Afrikkani (Out of Africa), joka sai ensi-iltansa Sydney Pollackin ohjaamana vuonna 1985. Se voitti seuraavana vuonna parhaan elokuvan Oscarin.
Eurooppalaisena Afrikassa tarjoaa historiallisia pysäytyskuvia siirtomaaherrojen ja -rouvien elämästä ja asenteista kolonialismin aikaisessa Keniassa (eli silloisessa Brittiläisessä Itä-Afrikassa). Kirjaa on helppo lukea kriittisesti tämän ajan lapsena. Kolonialismin henki ja länsimainen ylemmyys olivat perusasetuksina Afrikassa asuvien eurooppalaisten elämässä, vaikka aikeet olisivat olleet hyväntahtoisiakin.
Olen lukenut kirjaa säästeliäästi, sillä se on tuntunut viihdyttävältä retkeltä viime vuosisadan alun Afrikkaan. Kirjan suomennettu kielikin on aikansa lapsi. Kerronta vilisee sirahveja, krokodiileja ja "alkuasukkaita", joiden ominaisuuksista ja tavoista tehdään karkeita tulkintoja omasta perspektiivistä käsin.
Blixen oli oman aikansa siirtomaaseikkailija, metsästysretkillään retosteleva aatelisrouva ja epäsovinnainen nainen, jonka mielestä tärkeintä oli ratsastaa, ampua jousella ja puhua totta. Kun Ernest Hemingway sai vuonna 1954 Nobelin kirjallisuuspalkinnon, hän totesi sen jälkeen haastattelussa, että Isak Dinesen eli Karen Blixen olisi ansainnut sen häntä paremmin. Blixenissä onkin yhtymäkohtia Papaan. Molempien kerronnassa on suoruutta, näennäistä vaatimattomuutta, pelottomuutta ja villieläimiä. Sekä Hemingway että Blixen olivat tarinaniskijöitä, jotka osasivat siirtää karismansa painomusteeseen.
Blixen piti maatilaa Nairobin lähistöllä lähes 18 vuotta. Hän saapui maahan nuorena aviovaimona vuonna 1914 ja yritti aviomiehensä Bror von Blixen-Finecken kanssa viljellä kahvia maaperällä, joka ei ollut hommaan järin otollinen.
Aviomies loistaa kirjasta poissaolollaan, vaikka elokuvassa epäonnistunut avioliitto ja Blixenin rakastuminen englantilaiseen Denys Finch Hattoniin on otettu tarinan keskiöön. Eurooppalaisena Afrikassa ei ole silti myöskään rakkaudentunnustus Denys Finch Hattonille, vaan Afrikalle.
Rakastajaan viitataan kirjassa hienovaraisesti ystävänä, jonka kanssa katsotaan tähtiin ja tehdään jännittäviä metsästysretkiä. Romanttinen viritys täyttää kuitenkin rivien välit. "Denys Finch Hattonilla ei ollut Afrikassa muuta kotia kuin maatilani."
Blixenin rakkauselämä on Out of Africa -elokuvassa tarunomainen, mutta todellisuus oli rankkaa. Aviomies tartutti häneen kupan ja rakastaja Denys Finch Hatton kuoli lento-onnettomuudessa. Blixenin pysyvä rakkaus - kirjoittaminen - kuitenkin kesti loppuun saakka.
"Tulepa nyt", sanoin hänelle, "ja mennään panemaan henkemme alttiiksi. Sillä jos hengellämme on jotakin arvoa, niin se on juuri siinä, ettei sillä ole arvoa lainkaan. Vapaana elää, ken voi kuolla."
(Karen
Blixen Denys Finch Hattonille)
