maanantai 23. heinäkuuta 2012

Ngugi Wa Thiong'o: Paholainen ristillä

Alkuperäisteos Devil on the Cross ilmestyi 1982; suomennos 1994 (Like)

Kävin tänä kesänä Nairobissa. Lyhyessä ajassa opin paljon Kenian itsenäisyyden ajan poliittisesta kulttuurista ja ongelmista. Korruptio, epätasa-arvo, vaaliväkivalta ja eri ryhmien väliset kähinät ovat sitkeitä vitsauksia, joiden selättämisessä on kova homma.

Kenia on parhaillaan valmistautumassa vaaleihin, joiden onnistumista jännitetään erityisesti siksi, että edellisten vaalien (2007) jälkeen maassa koettiin sen itsenäisyyden ajan vakavin väkivalta-aalto. Sen seurauksena kuoli yli tuhat ihmistä ja sadat tuhannet menettivät kotinsa.

Kun palasin Nairobin pölyisiltä kaduilta Suomeen, aloin metsästää suomennettua kenialaista kaunokirjallisuutta. En ole muistaakseni aiemmin lukenut yhtään kenialaista romaania. Helsingin kaupunginkirjaston sivuilta löytyneestä artikkelista selvisi, että kenialaisia kaunokirjallisia teoksia on suomennettu vain muutama. Rikhardinkadun kirjastosta löytyi lopulta Ngugi Wa Thiong'on Paholainen ristillä.

Romaani on alun perin kirjoitettu vessapaperiin. Thiong'o rustasi vuonna 1982 ilmestyneen kikujunkielisen teoksensa vankilassa, jonne hänet oli heitetty poliittisten mielipiteidensä vuoksi presidentti Daniel arap Moin toimesta.

Thiong'o tuli maassaan tunnetuksi toisinajattelijana ja satiirikkona, joka arvosteli kärkevästi hallinnon korruptiota, kehnoa ihmisoikeustilannetta ja kolonialismin perintöä. Kirja on omistettu “kaikille kenialaisille jotka taistelevat uuskolonialistista imperialismia vastaan”. Thiong'on äänessä kaikuu selvästi Frantz Fanonin antikolonialistinen vapautusretoriikka. Wikipediassa häntä kuvataan fanonilaiseksi marxistiksi.

Romaanissa kerrotaan nuoren naisen Jacinta Wariingan elämäntarina. Sen ympärille on kiedottu pyörryttävä sekoitus vertauksiin ja symboliikkaan puettua poliittista julistusta sekä kolonialistien ja heidän afrikkalaisten “juoksupoikiensa” ankaraa kritiikkiä. Paholaista edustaa tietenkin kapitalismi ja sen kylkiäisenä kolonialismi. Paholaisen uhri on kansa, jonka kustannuksella sortajat remuavat.

Elämän kolhima päähenkilö Wariinga päätyy satunnaisessa seurueessa Ilmorogin kaupunkiin “paholaisen juhliin”, jossa valitaan seitsemän ryöstämisen ja rosvoamisen asiantuntijaa. Vieraita viihdyttää Helvetin Enkelit -niminen yhtye, ja paikalla on arvovieraita myös kansainvälisestä rosvojen ja varkaiden järjestöstä. Kansainvälisen valtuuskunnan johtaja kertoo vieraille juhlapuheessaan, että raha on sydän, joka takoo pitääkseen läntisen maailman liikkeellä. Vertaukset ovat niin suoraviivaisia, että tuntuu kuin lukisi pamflettia.

Katsokaa vain rahan loistaviin kasvoihin, ettekä koskaan, koskaan tee virheitä. On paljon parempi juoda toisten ihmisten verta ja syödä heidän lihaansa kuin ottaa askel taaksepäin”, julistaa ulkomaisen valtuuskunnan puheenjohtaja kenialaisille kollegoilleen.

Satiiri alleviivaa kolonialismin jälkeistä ilmapiiriä, jossa poliittinen valta oli kenialaisten käsissä, mutta riippuvuuden kahleet laahasivat raskaina perässä. Eurooppalaisuus oli päämäärä, jota kohti kurkotettiin. Tie tähtiin ajateltiin helpommaksi saavuttaa englanninkielisellä nimellä, vaihtamalla puhekieli englantiin ja kouluttautumalla kansainvälisissä kouluissa. Menestyvät miehet tunnettiin autoistaan, sugargirleistään ja isoista vatsoistaan. Kaikkein tärkeintä oli kuitenkin rikastua.

Jacinta Wariingan elämä on eräällä tavalla selviytymistarina, toisaalta myös avoimeksi jäävä tragedia. Sen kautta romaaniin kuljetetaan myös tasa-arvo, feminismi ja vastarinta. Yksi juoni on punottu myös rakkaudelle ja sen vaikeudelle. Vaikka lopputulema on kaukana Hollywoodista, tunteet ovat hetkittäin voimakkaita ja kauniita. Toivo kumpuaa vastarinnasta ja ratkaisujen ottamisesta omiin käsiin. Huonolle tsägälle vastarintakaan ei aina voi mitään.

"Mitä teen rakkaani, nyt kun rakkauteni sinuun on tehnyt minut niin heikoksi?"

Kirjan lukeminen oli lopulta palkitsevaa, vaikka vertauksellisuus ja poliittinen paatos tekivät siitä ajoittain raskasta kesälukemista. Kenia tuntuu piirun verran ymmärrettävämmältä ja se on hyvä saldo.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti